keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Taikuuden tavoittelua

Blogitekstit ovat jääneet "oikeiden" töiden alle viimeaikoina. Uudet tuulet puhaltavat lujaa (niin kuin aina), ja olen saanut kunnian olla mukana useissa erilaisissa projekteissa. Viime aikoina olen kuitenkin muutaman kerran törmännyt yhteen ihmisen erikoisimpaan piirteeseen - taikatemppujen odotukseen. Ihmisen mieli ainakin täällä Suomessa tuntuu toimivan aika erityisellä tavalla. Sitä miksi, ihmisen mieli aivoteknisesti toimii niin kuin se toimii, olen avannut jo aikaisemmissa blogiteksteissäni, mutta silti jaksan yhä ihmetellä (vähän turhautuneenakin) tätä aihetta.

Ihmiset nykypäivänä odottavat taikatemppuja. "Kun kerran maksan tästä - tuloksia pitäisi tulla." Esimerkkinä jälleen kerran yksi lempiaiheistani: painonpudotus. Ihmiset osallistuvat painonpudotuskursseille ja palkkaavat valmentajia auttamaan itseään pääsemään tavoitteeseensa. Valmentajat kertovat aivojen toiminnasta, sparraavat uudenlaisiin ajatuksiin, tekevät tutkitusti toimivat ja terveelliset ruokavaliot ja muuttavat asiakkaan liikuntaohjelmat tavoitetta tukeviksi. Tämä ei kuitenkaan riitä - miksi?

Koska asiakas on ostanut taikuutta. Asiakas ei (ainakaan pitkällä tähtäimellä) muuta / suostu muuttamaan mitään omista elämäntavoistaan. Asiakas syö siten kuin on aina ennenkin syönyt, asiakas liikkuu joko liikaa tai liian vähän - kuten ennenkin, asiakas toteaa, että mielen ja henkisen hyvinvoinnin harjoitteet ovat varmasti hyviä, mutta niihin ei ole aikaa. Ja silloin, kun mikään ei muutu, se on valmentajan vika. Valmentaja tai kurssi tai luento on huono. Emme siis ihmisinä ole kuitenkaan sisäistäneet sitä, että TEKEMÄLLÄ SITÄ, MITÄ ON AINA ENNENKIN TEHNYT - SAA SITÄ, MITÄ ON AINA ENNENKIN SAANUT (Albert Einstein).

Sama asia toistuu usein myös parisuhteissa ja muissa ihmissuhteissa. Puoliso kertoo meille, mitä hän meiltä toivoisi enemmän tai vähemmän. Puoliso saattaa jopa kertoa, miten hän toivoisi itseään kohdeltavan. Harva kuitenkaan edes kokeilee toimia puolisonsa toiveiden mukaisesti. Ja tästä luonnollisesti seuraa se, että mikään parisuhteessa ei muutu. Vuodesta toiseen riidellään samoista asioista ja lopulta erotaan. Onko se kuitenkin liian paljon vaadittu, että edes kokeilisi toimia siten kuin puoliso toivoo. Ja jälleen kerran me odotamme taikuuden tapahtuvan. Odotamme vuositolkulla, että parisuhdeongelmat ratkeisivat, vaikka emme itse muuta parisuhteen dynamiikassa yhtään mitään. Taas odotamme, että TEKEMÄLLÄ SITÄ, MITÄ ON ENNENKIN TEHNYT - SAISI JOTAIN MUUTA KUIN, MITÄ ON AIKAISEMMIN SAANUT...

Tai jos ollaan luentotilaisuudessa kuuntelemassa ohjeita vaikkapa henkisen hyvinvoinnin avaimista. Todetaan kylmän viileästi, että "kyllähän nämä nyt jo tiedetään". Ja aivan varmasti tiedetäänkin, mutta toimitaanko niiden ohjeiden mukaisesti - yleensä ei. Me tiedämme kyllä, mutta emme TEE. Ja minun mielestäni tässä on yksi suurimmista syistä tämänkin hyvinvointivaltion huonovointisuuteen. Meillä on kaikki aika, resurssit ja mahdollisuudet olla maailman onnellisin kansa, mutta ongelmaksi muodostuu se, että me emme TEE omalle hyvinvoinnillemme mitään.

Toivoisinkin nyt tämän tunnetta täynnä olevan paatoksen herättävän Sinua lukijani TEKEMÄÄN asioista uudella tavalla, jos elämäsi ei juuri nyt ole niin onnellista kuin toivoisit sen olevan. Älä enää mieti, pohdi, puntaroi, vertaa, suunnittele, syyttele muita - vaan TEE asioita, joiden TIEDÄT lisäävän hyvinvointiasi. Kokeile edes!

Kiitos, että luit tekstini :)

Sydän täynnä toivoa hyvinvoinnin puolesta

Pauliina Avola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti